sunnuntai 4. elokuuta 2013

Brixius Fabrizion klinikalla

Oltiin 2 kierrosta lampailla ja 1 kierros ankoilla. Lisäksi Spessu teki paljon "varikkokoiran" hommia, auttoi lampaiden siirtelyisssä, häkityksissä yms. Jonkun verran se vielä piippaa, kun näkee muiden paimentavan, mutta selkeästi mennyt jo parempaan suuntaan. Eikä se paljon ehtinyt keskittyä juoksuiseen narttuunkaan, vaikka se oli pitkän aikaa muutaman kymmenen sentin päässä siitä. :D

Eka kierros oltiin pyörössä. Ensin autettiin lampaiden lajittelussa. Siinä Spessu vähän kiihtyy, kun se on sellaista pikkutarkkaa työskentelyä. Kiihtymisen näki normaalia kiihkeämmässä aloituksessa, flänkit meni kovaa. Kouluttaja varmaan katsoi, mikä ihme höyrypää tuo on. Ei se kotona... ;) Hyvin se siinä meni, kun käsi kädessä kouluttajan kanssa liikuttiin ja pyörittiin lampaiden seassa. Rauhoittuikin, kun oli ne pahimmat höyryt purkanut. Tuossa pyörössä aika moni koira paineistui, varsinkin, kun monet aloittivat liinassa, vaikkei ehkä olisi tarvinutkaan. Kouluttaja paineisti aika paljon koiria kepillä, vetämällä niitä hihnasta lampaiden ja aidan väliin, kun lampaat jumittuivat nojaamaan aitaan. Lisäksi taisi joitain häiritä ihan kouluttajan läsnäolo. Mä en ihan noin paljon uskaltaisi vieraita koiria painostaa ja vaatia. Possulle tuosta ei ollut ongelmaa, kun mä en sitä laita liinaan ja kepilläkään ei hirveästi sille tarvinut painetta laittaa ja lampaathan se hakee myös itsenäisesti aidan välistä. Välillä sopivalla voimalla ja välillä liian voimakkaasti... Tuo pyörösessio oli aika hyvä, vaikka olinkin suunnitellut ottavani vain isommalla areenalla. Ainakin opin liikkumista "käskyttömässä" pyörityksessä. Hyödyllistä sekin. :)

Toinen kierros sitten areenalla. Häkistäotossa lampaat säntäsivät kaikki eri suuntiin ja normaaliin tapaan päästin Spessun ne hakemaan. No se meni sille liian vaikeaksi, joten oli pientä sekasortoa. Kouluttaja sanoi, että ehdottomasti käsket sen makaamaan heti häkistä oton jälkeen. Sit seliseli-osuus. Tähän astihan Spessu on aina hakenut lauman mulle ja oli vähän vaikea selittää, ettei tuota tapahdu normaalisti. Jatkossakin aion kyllä päästää sen hakemaan elukat, ei siinä ole kotona, eikä kisoissakaan mitään järkeä päästää eläimiä karkuun heti. Spessulla on kotityön ohella alla 2 virallista kisaa ja 3 epävirallista rataa ja joka kerta se on tuonut lampaat mun jalkoihin, kuten kuuluukin. Treeni jatkui kuitenkin ja selvisi myös, miksi se alku oli niin vaikea. Lampaat eivät laumautuneet yhteen ollenkaan, jokainen juoksi eri suuntaan, eivät tulleet ollenkaan ihmiselle ja vaikka koira makasi kymmenien metrien päässä, ne juoksivat päin aitaa. Ilman mitään syytä. Spessu juoksi ja kovaa, kun yritti flänkillä pitää niitä kasassa. Ei se edes ollut lähellä, mutta kun lampaat juoksivat aina musta ohi, joutui se flänkkäämään lisää. Normaalistihan lampaat parin kasaamiskierroksen  jälkeen rauhoittuvat laumaan ja lopulta ihmisen luoksekin, kun koira on ne pariin otteeseen siihen hakenut. Kouluttaja sanoikin siinä treenin ohessa, ettei tuollaisilla lampailla pysty mitään järkevää treenata, kun eivät rauhoitu, vaikka paine niistä poistuu. Koira ei saa niiltä painetta poistavaa signaalia, koska ne ei pysähdy, vaikka koira jää kauas taakse. Lopulta mentiin ajon kaltaista kuljetusta, jossa koira joutui vähän väliä flänkkäämään, ettei lampaat juossut täyttä höyryä eteenpäin. Jonkun verran se jo löysi oikeaa sijoittumista lampaiden sivulla, mutta eihän se tuota vielä osaa ja nuo lampaat eivät olleet hyviä harjoituskappaleita. Turhautumista näkyi koirassakin, en ole aikoihin nähnyt sen purevan, mut treenin edetessä alkoi silläkin ilmeisesti palaa hermo huonosti käyttäytyviin lampaisiin. Kouluttajankin mukaan stupid sheep. :D No, niitä ei enää muille laitettu, eikä olisi ollut järkevääkään.  Spessu oli treenin jälkeen aivan puhki, mutta ei se hommia lopeta, vaikka kieli roikkui maassa asti. :D Jotkut koirat klinikalla menivät varjoon makaamaan treenin aikana, eikä mikään ihme, oli ihan mahdoton helle,

Tuota kuljetusta harjoiteltiin myös varikkokoiran ominaisuudessakin, kun muutaman kerran haettiin lampaat muiden jäljiltä takaisin häkkiin. Käveltiin lähemmäs lampaita, laitoin Spessun flänkille lampaiden taakse ja kun lampaat lähti, laitoin toiseen suuntaan kaarelle, etteivät elukat karkaa. Suhteellisen rauhassa ne menivät, eikä Spessukaan yrittänyt tuoda niitä mulle. Nyt pitää harjoitella paljon etäisyyttä paineen kanssa, häkistä poisottoa, kun helposti näpäyttää viimeistä lammasta ja vielä sitä, että pystyn pitää portista kiinni häkityksessä ja lähettää sen kauemmas nurkkaan hakemaan lampaita ilman liian kovaa vauhtia, kunnon kaarella.

Mentiin vielä ankoille, vaikka eka päätin, etten jaksa lähteä tahkoamaan niiden kanssa, kun tiesin niiden olevan vaikeita ja Spessukaan ei niistä juuri välitä. Mun yllätykseksi Spessu meni innolla aitaukseen, vaikka näki siellä olevan ankkoja. ;) Häkistä poisotto oli sekava, kun Spessu ehti aina palauttaa ne takaisin, ennenkuin ehdin käskeä sitä maahan. :D Nuo ankat oli vaikeat, ne ei millään meinannut lähteä nurkasta mihinkään. Spessun kanssa päästiin areenan päätyyn asti, mutta ei helpolla, todellakaan. Osa ankoista liikkui nopeampaa ja osa jäi jälkeen matelemaan. Edellä ollevat alkoi kaartaa kotiinpäin, jos jäi takimmaisten luo ja kun haki sivuun lähtijät, kääntyi takanaolevat takaisin päin. Kouluttajan kanssa edettiin ja hänen mukaansa kannattaa ottaa ilman sanallisia käskyjä, jotta koira ymmärtäisi, kuinka ankkojen kanssa kuuluisi liikkua. Kepillä siis sitä ohjattiin ja maahan-käskyä viljeltiin huolella. Koira meni varmaan satakunta kertaa maahan. Tuollaisessa tilanteessa on kyllä tyytyväinen, että koiralle on opetettu myös pikkutarkkaa käskytystä, vaikka mua on siitä kritisoitukin. Jos koira ei olisi totellut heti, olisi tilanne ollut ihan katastrofaalinen. Olin Spessun työskentelyyn kyllä supertyytyväinen, en olisi uskonut, että sillä kiinnostus riittää ankoilla tuollaiseen tahkoamiseen. Lampaathan on ihan eri asia, siellä se jaksaisi varmaan kuolemaansa saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti