Ajoharjoittelua laitumella

Kokeilinpa tuossa ajoa isolla laitumella ja koko laumalla (8 uuhta ja 15 karitsaa). Olosuhteiden pakosta otettiin samassa treenissä myös kaaria, koska lampaat kokeilivat pääsisikö karkuun... En halua sille fiilistä, että ajossa elukat karkaa. En tiedä, miten kuuluisi asia hoitaa, mutta tein, minkä koin hyväksi. :D Kommentoida saa, ja selittää miksi ei näin kannattaisi tehdä. :D

Aloitettiin lampaiden kokoamisella keskelle. Jos olisin lähtenyt reunoja pitkin kokeilemaan, olisi voinut olla vaarana parin sätkyn lankojen läpi meno. Kaaret oli aika hyviä, vähän koitin sitä työntää kauemmas, koska lampaat reagoi melko vahvasti ja kun se menee kaaret aina kovaa. Eipä sitä hirmu isoja ja laajoja kaaria tuolla puolen hehtaarin laitumella tehdäkään. Keskeltä aloitettiin ajo, suoraan Spessu eteni ja kun lampaat alkoivat kääntyä aidan mukaisesti, kääntyi Spessukin perässä. Välillä alkoi mennä raville, joten maihin ja uusi aloitus. Kun lampaat yrittivät karata portille, laitoin Spessun kaarelle estämään se. Ja taas ajoa sitten toiseen suuntaan. Hyvin onnistui suunnat, vaikkei ollut keppiä mukana ja hyvin se on kuulolla myös kaarella, joten sen saa nopeasti maihin. Vähän siitä näkyi, että tilanne oli eri, mitä ollaan ennen otettu, mutta hienosti se asian selvitti. Ajopätkät oli mun mielestä hyviä, sille on ihan sama kummalla puolella mä olen, eikä ole väliä, vaikka olen kauempana takana. Jos mä olen ajon aloituksessa liian lähellä, yrittää se sivulletulon puolelle eli vasemmalle. Ajosta kaarelle lähtiessä se teki hyvä pulleat kaaret ja sai lampaat hanskaan aika lyhyelläkin etenemällä, ei siis tarvinnut mennä pysäyttämään niitä edestäpäin, riitti, että se pääsi sivuun ja lampaat sen sivusilmällä näki. Portilla ollessaan lampaat ensin katsoivat, siirtyäkkö, mutta kun Spessu eteni rauhassa, askel kerrallaan kohti, väistyivät lampaatkin rauhassa.

Treenistä jäi hyvä fiilis, vaikka vähän väsyneenä lähdin ja pohdin, että kannattaako edes koittaa, jos itse on väsynyt. Mutta tällä kertaa kannatti. :)

Leireilyä ja farmielämää

Käytiin Spessun kanssa Sandra Zilchin ( http://www.lz-westerntraining.de/english_frame.htm ) paimennusklinikalla. Kuulin siinä heti alussa, että liinassa täytyy mennä, ou-nou. Spessu on tosi huono liinassa. No, mentiin pieneen pyöröön sen kanssa. Sillä oli ihan liikaa vauhtia, ei toiminut niinkuin yleensä, käytti hampaita ja loppuhuipennuksena mä en tiennyt yhtään, mitä mun olisi pitänyt tehdä tai miten ja miksi... Paska aloitus siis. :D Tosi vahvasti piti painostaa kepillä, vaikka Spessu ottaa kepin paineen helposti. Flänkille piti saada lähtemään ensin taakse ja vasta sitten sivulle, normaali 90 astetta ei siis riittänyt. Lopulta Spessu oli kepillä törkkimisestä sitä mieltä, et mä vähintään hakkaan sen sillä kepillä. Siinä vaiheessa mä olin kans ihan sekaisin, kun ensin piti tehdä jotain ja sitten pitikin tehdä muuta. Sit seisoinkin keskellä kehää, et MITÄ mun pitää tehdä. Myöhemmin illalla kuulin, että ed. porukalle oli selitetty paremmin, mikä oli homman juju... No, mitään vahinkoa ei tapahtunut, kökkö fiilis vaan. ;)

Seuraavana päivänä oli vielä 2 settiä. Kauhulla vähän odotin, passitetaanko meidät taas pieneen pyöröön liinan kanssa. Ei onneksi, toivoinkin kyllä, että päästäisiin isommalle kentälle ja ajo-opetukseen. Turhaa sitä olisi kiihdyttää pienessä pyörössä, kun tiedän, että isommalla alueella se tekee suht hyvät flänkit, eikä käytä hampaita. Karsinaan mennessähän se menee rauhallisemmin, joten en ota paineita nyt tuosta pienessä pyörössä kiihtymisestä. :) Mutta siihen ajoon. Liinassa mentiin, pari kertaa se takertui vähän Spessuun ja se kiljui... Herkkis. Voisikohan vaikuttaa se, kun se pentuna takertui mahastaan sähkölankaan. Silloin se huusi, kiljui ja puri muakin käteen siinä hötäkässä, kun yritin sitä irrottaa. Olin ihan varma, että se saa sydärin. :(

Ajo on sillä mennyt huomattavasti eteenpäin talven aikana. Ekalla kerralla oli "paremmat" lampaat, jotka ei yrittänyt koko ajan kaartaa aloitusnurkkaan. Sandra näytti, miten liinaa voi käyttää apuna. Välillä huomasi, kuinka liina häiritsi, mutta aika hyvin se silti meni. Toisella kerralla oli vikkelät lampaat, jotka meinasivat kaartaa alkupisteeseen koko ajan ja silloin Spessu meinasi lähteä flänkille. Lopulta se osasi itse korjata sijaintiaan kulmassa, lampaat eivät päässeet karkuun, eikä Spessu yrittänyt tuoda niitä mulle. Ajoon sain apuja paljon, nyt vaan treenaillaan. :)

Kotona kokeilin isolla laitumella kunnon kaaria ja kyllähän ne sieltä tuli. :D Lampaat karkailivat laitumelle, joten jouduin monesti niitä sieltä Spessun kanssa hakea, etteivät syö itseään kuoliaaksi herkkuruohon äärellä. Tarhassa ollaan otettu pientä ajoa, vähän siirtämisiä ja kokeiltu vähän sisäflänkkejä. Sisäflänkit olen pysäyttänyt vielä maahanmenolla, kun "siitä"-käsky ei ole (kai) vielä vahva. Tänään olin 10 metrin päässä takana, Spessu ajoi lampaita hissuksiin eteenpäin, sanoin suuntakäskyn ja se teki hienon kaarenaloituksen, käänsi päätä taaksepäin ja lähti kaarelle. Kaksi metriä se siirtyi oikealle ja laitoin maihin. Valmiina se on aina etenemään, se tuijottaa lampaita valmiina menemään eteenpäin, joten ehkä se ajo-käskyllä menisikin suoraan lampaita kohti. :)

Kulkee kuin ajatus

Spessu nimittäin. :) Iltaruokaa viedessä, annoin sille luvan hypätä aitaukseen. Siitä se nätisti kevyellä ravilla vei lampaat toiseen päätyyn, jotta sain rauhassa kaataa kaurat kippoihin. Yhtäkään käskyä ei jaettu, koska tuo on sellainen perushomma, jota tehdään joka päivä ja koira tietää homman nimen. Jatkettiin pienellä setillä, lauman taakse ja kuljetusta toiseen päähän. Lampaat meinasivat mennä mun ohi, niin Spessu kävi palauttamassa ne takaisin mun toiselle puolelle. Sitten pieni paikallapito ja sen jälkeen ajo toiseen päätyyn. Tosi hienosti se etenee rauhassa eläimiä kohti matalana, antaa tilaa uuhille kääntyä ja väistää. Turhaan se ei painosta, ellei kukaan hangoittele vastaan. Eikä se enää koko ajan yritä tuoda niitä mulle. JEE!

Viimeiset kerimiset

Vaikeimmat jää aina viimeiseksi. Yksi on tosi arka, eikä välitä silittämisestä yms. ollenkaan. Ei olisi ollut toivoakaan saada sitä kiinni ilman Spessua. Tämä kyllä tönötti paikallaan koko kerimisen ajan. Kaksi muuta on tosi kesyjä, mutta sätkysivät kerintää ihan tosissaan. Koira vieressä makaamassa auttoi. Yhtä kiinniotettaessa näkyi selkeästi koiran oma pääkopan käyttö. Ajettiin lampaat kasaan aitaa vasten ja laitoin Spessun makaamaan. Menin lampaiden sekaan valitsemaan oikeaa lammasta ja samalla lauma levisi vähän toiseen suuntaan. Ennenkuin huomasinkaan, oli Spessu siirtynyt 1,5 metriä, oikeaan kohtaa pitämään vähän siirtyneen lauman paikallaan. :) Samoin huomasin, kun käveltiin lampaita kohti, ei siis yritetty ajoa, niin kun lauma oli liikahtamassa meidän liikettä karkuun, pysähtyi Spessu makaamaan ja laumakin pysähtyi. Oiskohan Spessu tajunnut "pakorajan"?

Yksi lammas yritti eilen tosissaan mennä Spessun päälle, syöksyi oikein kohti, vaikka Spessu ihan rauhassa kulki niiden perässä. Spessu väisti ensin hyökkäyksen ja sen jälkeen teki oman "hyökkäyksen", räpsäytti uuhta otsikkoon. Inhottaa tuollaiset, mulla on 3 uuhta, jotka uhoaa aina välillä koiralle. Kun ne on palautettu maan pinnalle, hetken ne varoo hysteerisesti koiraa, kunnes taas yrittävät puskea. Aika äkkiä meiltä joutavat pataan tuollaiset. Ymmärrän, jos karitsoitaan suojelevat, mutta syy puskemisiin ei ole edes se. Ei tee hyvää nuorelle koiralle olla koko ajan puremassa. :/

Missy-phalene on tärpillään juoksussa nyt ja Spessu on hieman levoton, mutta eipä sitä oikeissa töissä huomaa. Ei se silmää kääntänyt, eikä piipannut, kun lampaita kerin, vaan makasi rauhassa paikallaan. :)