Vaikeimmat jää aina viimeiseksi. Yksi on tosi arka, eikä välitä silittämisestä yms. ollenkaan. Ei olisi ollut toivoakaan saada sitä kiinni ilman Spessua. Tämä kyllä tönötti paikallaan koko kerimisen ajan. Kaksi muuta on tosi kesyjä, mutta sätkysivät kerintää ihan tosissaan. Koira vieressä makaamassa auttoi. Yhtä kiinniotettaessa näkyi selkeästi koiran oma pääkopan käyttö. Ajettiin lampaat kasaan aitaa vasten ja laitoin Spessun makaamaan. Menin lampaiden sekaan valitsemaan oikeaa lammasta ja samalla lauma levisi vähän toiseen suuntaan. Ennenkuin huomasinkaan, oli Spessu siirtynyt 1,5 metriä, oikeaan kohtaa pitämään vähän siirtyneen lauman paikallaan. :) Samoin huomasin, kun käveltiin lampaita kohti, ei siis yritetty ajoa, niin kun lauma oli liikahtamassa meidän liikettä karkuun, pysähtyi Spessu makaamaan ja laumakin pysähtyi. Oiskohan Spessu tajunnut "pakorajan"?
Yksi lammas yritti eilen tosissaan mennä Spessun päälle, syöksyi oikein kohti, vaikka Spessu ihan rauhassa kulki niiden perässä. Spessu väisti ensin hyökkäyksen ja sen jälkeen teki oman "hyökkäyksen", räpsäytti uuhta otsikkoon. Inhottaa tuollaiset, mulla on 3 uuhta, jotka uhoaa aina välillä koiralle. Kun ne on palautettu maan pinnalle, hetken ne varoo hysteerisesti koiraa, kunnes taas yrittävät puskea. Aika äkkiä meiltä joutavat pataan tuollaiset. Ymmärrän, jos karitsoitaan suojelevat, mutta syy puskemisiin ei ole edes se. Ei tee hyvää nuorelle koiralle olla koko ajan puremassa. :/
Missy-phalene on tärpillään juoksussa nyt ja Spessu on hieman levoton, mutta eipä sitä oikeissa töissä huomaa. Ei se silmää kääntänyt, eikä piipannut, kun lampaita kerin, vaan makasi rauhassa paikallaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti