Ankoilla pienessä pyörössä

Ankat karkasivat, joten otin niitä pieneen pyöröön Spessun paimennettaviksi. Spessu ei viimeksi oikein ymmärtänyt, mitä sen piti tehdä, mutta nyt meni jo paremmin. Viimeksi meni pieleen jo alussa, kun Spessu oli epätietoinen, mitä siltä pyydän ja se teki, kuten luonto sille vahvasti kertoo, eli painoi ankat takaisin sisään (mulle), jolloin minä vähän ärähdin. ;)

Mutta tänään siis meni jo paremmin, nätisti se käveli/ ravasi ankkojen perässä ja kuunteli suunnanvaihdot. Suunnanvaihdoissa sillä tuli vauhtia hieman liikaa, mutta ankkojen perässä se aina hiljensi. Yksi ankka oli vähän hitaampi välillä,  hienosti Spessu odotti, että se pääsi lauman mukaan. Lopussa vielä vietiin ankat sisälle. Harmi, kun ei ole isompaa pyöröä, tuokin sellainen rullasta pyöröksi vedettävä verkko. Pihassa on niin paljon rojua ja portteja eli vapaana siitä ei tule mitään, kun aina ankat on jossain kärryn alla, puuvajassa tai lautakasan takana. Kokeiltu on, silloin kun meni hermo. :P

Taitava Spessu

Tässä parina päivänä olen ruokkinut lampaita vain Spessun kanssa. Nyt se on selkeästi hiffannut, mikä on sen homma. :) Tänäänkin se meni luvalla aitaukseen ja ajoi lampaat kasaan ja sivuun ja piti siellä. Selkeästi katsoi oman sijaintinsakin oikein, mä en käskyttänyt ollenkaan. Hienoa! Jouduin pari kertaa sen kutsua pois lampailta, meinasi tulla eka käskyllä, mut sit yksi lammas liikkui, niin Spessu pysähtyi heti tuijottamaan sen paikoilleen. :D

2 paimenta

Yleensä käytän vain Spessua nykyään paimennushommissa. Maddea voi käyttää tilanteissa, joissa haukkumisesta on apua. Se kun osaa tehdä sen käskystä, mutta myös ilman käskyä. ;) Madde on parhain juurikin oven stoppina. Nyt en ole muutamana kertana jaksanut laittaa Maddea pois, joten sekin on tullut "avuksi" ruokinnassa, ihan omasta tahdostaan. ;) Lampaat on edelleenkin TOSI nahkeita liikkumaan, kun kauran ja herneen haju tulvii sieraimiin. Karitsoiden vuoksi en voi nyt ottaa vauhtia avuksi. Saisin lampaat kyllä liikkeelle, jos laittaisin Spessun kaarelle, mutta kun en halua tuossa tilanteessa lampaita juoksuttaa. Kaarellahan Spessu painelisi laukalla aidan ja lampaiden välistä, jolloin karitsat jäisivät jalkoihin.

Tänään aloitettiin lampaiden ajo taas rauhassa kävelemällä niitä kohti. Spessu hiipi nätisti niitä kohti, kunnes yksi päätti koittaa onneaan ja hyökkäsi koiraa kohti. Spessulta hieno kurin palautus, haukahdus ja näykkäisy, ja uuhi palasi laumaan. Spessu osaa mun mielestä mitoittaa keinot oikein. Tuokin oli tosi nopea ja loppui heti, kun lammas lähti. Tässä vaiheessa Madde hyppäsi aitaukseen... Ajettiin hiljaksiin uuhia toiseen päähän, Spessu aidan puolella ja Madde mun vieressä. Toinen uuhi yritti myös puskea, mutta Spessu näpäytti senkin takaisin laumaan. Kun saatiin lampaita ajettua kauemmaksi, laitoin koirat eri puolille makaamaan ja pitämään lampaat paikoillaan. Tässä välissä laitoin ruokakipot maahan, odotin hetken ja kutsuin koirat pois.

Tuossa lampaiden paikallaanpidossa Maddestakin oli oikeasti hyötyä, kun Spessu ei vielä ihan ymmärrä tuota makaamisen tarkoitusta. Se ei välttämättä lähde palauttamaan kauempaa sivusta kiertämään lähtenyttä lammasta paikoilleen. Nyt kun koirilla oli molemmilla oma puoli, ei lampaatkaan edes miettineet lähtöä ruokakippojen luo. :)

Ajoa?

Hassua, miten joskus asiat menevät eteenpäin ihan huomaamatta. Käytän Spessua lampaiden väkirehujen jaon aikaan pitämässä niitä pois mun jaloista. Lampailla on siis SUURI veto ruokaan. Ilman koiraa mä en meinaa pysyä tolpillani... Lisäksi ne meinaavat puolustaa herkästi karitsoitaan. Ollaan nyt tehty niin, että rauhassa, askel kerrallaan työnnetään lampaita kauemmaksi. Mä olen sivummassa ja Spessu työntää lampaita eteenpäin. Monikin uuhi kääntyy ja polkee jalkaa, mutta Spessu seisoo ja tuijottaa, välillä ottaa rauhallisia askeleita eteenpäin ja näin työntää niitä rauhassa ja hallitusti eteenpäin. Ihan mahtavaa työskentelyä. Yksi lammas koitti tulla koiran päälle, mutta sille näytettiin napakasti kaapin paikka. Muuten ei paimenneta, kun on karitsat alla, mutta meille juuri tuollainen treeni tekee hyvää. Niitä ajon alkeita ja rauhallista, painostavaa työskentelyä. Kun lumi sulaa, voi jo ottaa laitumella kunnon flänkkejä, peruskuljetusta yms. Suuntakäskyjä pitää taas muistetutella ja moni muukin asia on jäänyt unholaan...

Poikimisia ja pieniä paimenteluita

Paimennustreenit jäivät helmikuussa, kun yllärikaritsa syntyi. Niiden piti syntyä vasta myöhemmin... Talvi on ollut aika hiljaiseloa paimennusrintamalla. Lähinnä homma on ollut lampaiden työntämistä pois ruokintapaikalta tms. Ihan hiljaksiin ollaan nyt aloiteltu, kun karitsat ovat vähän isompia. Yksi vaativimmista hommista koiralle on sika-ahneiden lampaiden ajo pois ruokakipoilta, kun olen lisäämässä kauraa. Vaikka nuo muuten väistää vahvastikin koiraa, niin ruoan edessä ne yrittää, josko pääsisi syömään. Vähän olen siinä Spessua auttanut, ettei tulisi turhaa epävarmuutta. Tarkoitus olisi myös "opettaa" Spessulle, että se saa vähän kovempaakin komentaa, jos joku yrittää koittaa onneaan.  Karitsoiden kanssa uuhet helpommin ottavat koiran uhkana, siksi ollaan nyt panostettu oikeastaan vaan pieneen liikkeeseen ja silmällä painostamiseen/ lampaan kääntämiseen. Spessu ei onneksi turhaa provosoidu, vaikka uuhi polkee jalkaa edessä, jatkaa vaan tuijottelua ja sitä myöten myös rauhoittaa tilanteen.

Kohtapuoliin aloitetaan myös ankkojen paimennus. Osa ankoista on juoksuankkoja ja osa tavallisia. Lähinnä ne on hommattu tuleviin paimennuskisoihin, joihin me ei kyllä osallistuta, kun on jo Maartenilta 1 legi alokkaassa. Meille olisi tarkoitus jäädä max. 5 juoksuankkaa talveksi treenieläimiksi. Josko nuo lumet sulaisivat, niin pääsisi isommalle alueelle paimentamaan. :)