Ankoilla pienessä pyörössä

Ankat karkasivat, joten otin niitä pieneen pyöröön Spessun paimennettaviksi. Spessu ei viimeksi oikein ymmärtänyt, mitä sen piti tehdä, mutta nyt meni jo paremmin. Viimeksi meni pieleen jo alussa, kun Spessu oli epätietoinen, mitä siltä pyydän ja se teki, kuten luonto sille vahvasti kertoo, eli painoi ankat takaisin sisään (mulle), jolloin minä vähän ärähdin. ;)

Mutta tänään siis meni jo paremmin, nätisti se käveli/ ravasi ankkojen perässä ja kuunteli suunnanvaihdot. Suunnanvaihdoissa sillä tuli vauhtia hieman liikaa, mutta ankkojen perässä se aina hiljensi. Yksi ankka oli vähän hitaampi välillä,  hienosti Spessu odotti, että se pääsi lauman mukaan. Lopussa vielä vietiin ankat sisälle. Harmi, kun ei ole isompaa pyöröä, tuokin sellainen rullasta pyöröksi vedettävä verkko. Pihassa on niin paljon rojua ja portteja eli vapaana siitä ei tule mitään, kun aina ankat on jossain kärryn alla, puuvajassa tai lautakasan takana. Kokeiltu on, silloin kun meni hermo. :P

Taitava Spessu

Tässä parina päivänä olen ruokkinut lampaita vain Spessun kanssa. Nyt se on selkeästi hiffannut, mikä on sen homma. :) Tänäänkin se meni luvalla aitaukseen ja ajoi lampaat kasaan ja sivuun ja piti siellä. Selkeästi katsoi oman sijaintinsakin oikein, mä en käskyttänyt ollenkaan. Hienoa! Jouduin pari kertaa sen kutsua pois lampailta, meinasi tulla eka käskyllä, mut sit yksi lammas liikkui, niin Spessu pysähtyi heti tuijottamaan sen paikoilleen. :D

2 paimenta

Yleensä käytän vain Spessua nykyään paimennushommissa. Maddea voi käyttää tilanteissa, joissa haukkumisesta on apua. Se kun osaa tehdä sen käskystä, mutta myös ilman käskyä. ;) Madde on parhain juurikin oven stoppina. Nyt en ole muutamana kertana jaksanut laittaa Maddea pois, joten sekin on tullut "avuksi" ruokinnassa, ihan omasta tahdostaan. ;) Lampaat on edelleenkin TOSI nahkeita liikkumaan, kun kauran ja herneen haju tulvii sieraimiin. Karitsoiden vuoksi en voi nyt ottaa vauhtia avuksi. Saisin lampaat kyllä liikkeelle, jos laittaisin Spessun kaarelle, mutta kun en halua tuossa tilanteessa lampaita juoksuttaa. Kaarellahan Spessu painelisi laukalla aidan ja lampaiden välistä, jolloin karitsat jäisivät jalkoihin.

Tänään aloitettiin lampaiden ajo taas rauhassa kävelemällä niitä kohti. Spessu hiipi nätisti niitä kohti, kunnes yksi päätti koittaa onneaan ja hyökkäsi koiraa kohti. Spessulta hieno kurin palautus, haukahdus ja näykkäisy, ja uuhi palasi laumaan. Spessu osaa mun mielestä mitoittaa keinot oikein. Tuokin oli tosi nopea ja loppui heti, kun lammas lähti. Tässä vaiheessa Madde hyppäsi aitaukseen... Ajettiin hiljaksiin uuhia toiseen päähän, Spessu aidan puolella ja Madde mun vieressä. Toinen uuhi yritti myös puskea, mutta Spessu näpäytti senkin takaisin laumaan. Kun saatiin lampaita ajettua kauemmaksi, laitoin koirat eri puolille makaamaan ja pitämään lampaat paikoillaan. Tässä välissä laitoin ruokakipot maahan, odotin hetken ja kutsuin koirat pois.

Tuossa lampaiden paikallaanpidossa Maddestakin oli oikeasti hyötyä, kun Spessu ei vielä ihan ymmärrä tuota makaamisen tarkoitusta. Se ei välttämättä lähde palauttamaan kauempaa sivusta kiertämään lähtenyttä lammasta paikoilleen. Nyt kun koirilla oli molemmilla oma puoli, ei lampaatkaan edes miettineet lähtöä ruokakippojen luo. :)

Ajoa?

Hassua, miten joskus asiat menevät eteenpäin ihan huomaamatta. Käytän Spessua lampaiden väkirehujen jaon aikaan pitämässä niitä pois mun jaloista. Lampailla on siis SUURI veto ruokaan. Ilman koiraa mä en meinaa pysyä tolpillani... Lisäksi ne meinaavat puolustaa herkästi karitsoitaan. Ollaan nyt tehty niin, että rauhassa, askel kerrallaan työnnetään lampaita kauemmaksi. Mä olen sivummassa ja Spessu työntää lampaita eteenpäin. Monikin uuhi kääntyy ja polkee jalkaa, mutta Spessu seisoo ja tuijottaa, välillä ottaa rauhallisia askeleita eteenpäin ja näin työntää niitä rauhassa ja hallitusti eteenpäin. Ihan mahtavaa työskentelyä. Yksi lammas koitti tulla koiran päälle, mutta sille näytettiin napakasti kaapin paikka. Muuten ei paimenneta, kun on karitsat alla, mutta meille juuri tuollainen treeni tekee hyvää. Niitä ajon alkeita ja rauhallista, painostavaa työskentelyä. Kun lumi sulaa, voi jo ottaa laitumella kunnon flänkkejä, peruskuljetusta yms. Suuntakäskyjä pitää taas muistetutella ja moni muukin asia on jäänyt unholaan...

Poikimisia ja pieniä paimenteluita

Paimennustreenit jäivät helmikuussa, kun yllärikaritsa syntyi. Niiden piti syntyä vasta myöhemmin... Talvi on ollut aika hiljaiseloa paimennusrintamalla. Lähinnä homma on ollut lampaiden työntämistä pois ruokintapaikalta tms. Ihan hiljaksiin ollaan nyt aloiteltu, kun karitsat ovat vähän isompia. Yksi vaativimmista hommista koiralle on sika-ahneiden lampaiden ajo pois ruokakipoilta, kun olen lisäämässä kauraa. Vaikka nuo muuten väistää vahvastikin koiraa, niin ruoan edessä ne yrittää, josko pääsisi syömään. Vähän olen siinä Spessua auttanut, ettei tulisi turhaa epävarmuutta. Tarkoitus olisi myös "opettaa" Spessulle, että se saa vähän kovempaakin komentaa, jos joku yrittää koittaa onneaan.  Karitsoiden kanssa uuhet helpommin ottavat koiran uhkana, siksi ollaan nyt panostettu oikeastaan vaan pieneen liikkeeseen ja silmällä painostamiseen/ lampaan kääntämiseen. Spessu ei onneksi turhaa provosoidu, vaikka uuhi polkee jalkaa edessä, jatkaa vaan tuijottelua ja sitä myöten myös rauhoittaa tilanteen.

Kohtapuoliin aloitetaan myös ankkojen paimennus. Osa ankoista on juoksuankkoja ja osa tavallisia. Lähinnä ne on hommattu tuleviin paimennuskisoihin, joihin me ei kyllä osallistuta, kun on jo Maartenilta 1 legi alokkaassa. Meille olisi tarkoitus jäädä max. 5 juoksuankkaa talveksi treenieläimiksi. Josko nuo lumet sulaisivat, niin pääsisi isommalle alueelle paimentamaan. :)

SUPER!

Tää meidän treenaaminen on ihan vuoristorataa. Eilen oli epätoivoa ja tänään tosi hienoa! :D

Otin 2 lammasta pihaan, toinen oli arempi ja sätkympi. Se paineli aluksi pihalla olevien pyöröpaalien taakse. Vähän vaikea paikka, kun ei ollut tilaa ympärillä juurikaan. Onneksi tuolla koiralla on kaarissa ilmaa, lähetin sen flänkille niin, että se kiersi autotallin ja kanalan. Se uuhi oli vähän turhan sätky, eikä laumautunut toisen kanssa, joten sai mennä takaisin muiden joukkoon. Vaikka yhden paimentaminen on vaikeata, päätin ottaa pienen kuljetustreenin pihatiellä, ennenkuin laitoin sen takaisin.

Tuo on se jota on tosi vaikea kuljettaa ajamalla, joten en alkanut kaivaa verta nenästä... Peruskuljetuksella siis, pari kertaa edestakas. Tää uuhi on tosi tarkka etäisyydestä, kääntyy heti, jos koira tulee liian lähelle. Aika hyvä etäisyyden harjoitteluun tuollainen, kunhan koira ei ahdistu lampaan aiheuttamasta paineesta. Sinänsä jännä oli huomata Spessussa tuo etäisyyden vaistoaminen. Sen oli aika vaikea ahtaassa paikassa (pihatien molemmin puolin aita) lähteä flänkille, koska vaistosi, että se menee liian lähelle uuhta. Mutta kun lähdin liikkeelle itse, se puikahti nopeasti tasapainoon. Normaalistihan se pihatiellä kiertää metsän kautta. Jotenkin tuo kuljetus on niin ihanan helppoa, ainakin tuon lampaan kanssa. Koiraa huolehtii perästä ja jos lammas painaa mun jalalle, se kuuntelee out-käskyn. Käännöksessä lampolan ovelle, se kaartaa tosi hyvällä etäisyydellä (vaikkakin lammas tuossa kääntyisi itsekin) kääntääkseen lampaan. Siitä-käskyllä se ajaa lampaan sisälle. Tuonkin lammas tekisi itse, koska sisällehän se haluaa, mutta haluan samalla opettaa koiraa tuohon.

Otin vielä pätkän tarhassa melkein koko laumalla. Alussa lampaat oli toisessa päässä, sinne käveltiin rauhaksiin Spessun kanssa, Spessu vähän edellä. En laittanut sitä flänkille varsinaisesti, vaan se sai hölkötellä paalien takaa ajamaan lampaat sieltä pois. Nyt lampaat ei enää syöksy tuossakaan toiseen päähän, kun ne tietää, että Spessu ehtii ne kääntää, joten ne rauhoittuvat nopeasti keskelle. Pienillä flänkeillä ohjasin lampaat oikeaan kohtaan, jotta voitiin kokeilla ajoa. Ensin taas niin, että olin vieressä ja näytin eteenpäin. Tosi varoen lähti, mutta kehuin heti, kun oli vähän mua edempänä ja oli katse lampaissa. Mutta ihan liikaa se kysyy multa, et mitämitä pitäisi tehdä. Toisella kerralla menin itse reilusti Spessusta sivuun ja JEE, reippaalla siitä-käskyllä se lähti epäröimättä eteenpäin. Viiden metrin jälkeen jo laitoin maahan ja lopetettiin siihen. Kun olen ihan vieressä, kääntyy se maatessa mua katsomaan, mutta kun sai olla omassa rauhassa (enkä häirinnyt sitä ;)), se pysähtyi katse tiukasti lampaissa. Tosi hienoa!

Epätoivo ja ahdistus

Joskus tuntuu epätoivoiselta tuon ajon suhteen. Nyt on sellainen megaepätoivo. ;) Kokeilin ekan kerran liinassa, kun sitä on monestikin ehdotettu. No joo, lähti se eteenpäin, mutta jotenkin alistuneena kohtaloonsa olla hihnassa... Lampaina oli tuohon ajoon ehkä väärät lampaat, kun ne on ne rohkeimmat, jotka helpoiten saa laumasta erilleen. Siirsin lampaat joen puolelle aitaukseen, kun siellä on vähän enemmän tilaa. Lunta siellä ei ollut paljon, mut just inhottavasti yön pakkasilla jäätynyt pieni kuori päälle. Ja upottavaahan se toki oli myös. Koira sai flänkillä tarpoa ihan kunnolla.

Mutta siihen muka-ajoon. ;) Koira lähti eteenpäin, vähän mua edellä, lampaat eivät tokikaan lähteneet suoraan eteenpäin, vaan eri suuntiin. Olisihan se muuten ollut aivan liian helppoa. No okei, koira hihnassa ja tilanne, jossa sen pitää kasata lauma. Liinassa oli onneksi mittaa, mutta tuolla puiden keskellä ei ihan niin kätevää. Ja kun lampaat pyrähtivät jokusenkin kerran kaikki eri suuntiin, yrittivät ne sen jälkeen tulla mulle, joten taas oltiin peruskuljetuksessa. Ei siinä mitään, hyvä sitäkin on ottaa, se aika pitkälti meidän tilalla on se Spessun homma. Kuljetukseen ollaan saatu rauhaa, Spessu pysyy aika hyvällä etäisyydellä, välillä joudun muistuttaa out-käskyllä, joka on maahan-käskyä toimivampi. Mutta kun haluaisi nyt jonkun onnistumisen ja eteenpäin menon siinä ajossakin. Pointsit kyllä Spessulle, kun kesti mun paineen ja lampaiden paineen, kun hihnassa yritin sitä suoraan ajoa ottaa, kääntyi yksi lammas aina uhmaamaan. Onneksi sillä on eväitä myös siihen. Yleensä se homma toimii niin, et se tekee pienen syöksyn, joskus lisäksi haukahtaa. Tänään se haukahti myös, taisi myös johtua treenin paineisesta fiiliksestä. Mun vikahan tuo kaikki on, kun mulla ei hermo kestä, joten itseään tästä kaikesta saa syyttää, koira kyllä yrittää kaikkensa ja ylikin. Herkkä koirahan tuo on, onneksi paimenessa ei niin herkkä kuin muuten. Normaalissa elämässähän tuo on mun helpoin koira, koko mun koirahistorian ajalta. Mikä ei kyllä ole pitkä, 5 koiraa. Lopussa otettiin pieni harjoitus "siitä"-käskyyn. Spessu ei vielä oikein käsitä käskyä, että pitäisi kääntyä lampaita kohti silloin. Nyt autoin sitä olemalla lampaiden luona ja pistin Spessua flänkille ja siitä.käskyllä lampaita kohti. Vähän autoin välillä omalla liikkeellä, kun sen vaisto kertoi sen olevan ihan väärässä paikassa. Tasapainoonhan se aina yrittää. Muutama tosi hieno käännös oli lampaita kohti. Jos tuon saisi hyväksi, se varmasti auttaisi sitä ajoakin. Ja tuo on sopivan letkeää treeniä, kaikilla on hyvä mieli. :D

Hetki käytiin välissä huilaamassa ja minä koitin tyhjentää pääni. :D Siirrettiin lampaat takaisin pihattoon, parilla rauhallisella lampaalla otettiin vielä pieni kuljetustreeni tiellä. Tätä ei olla ennen uskallettu yrittää, kun alkuvaiheessa lampaat koittivat aina karata ja tiellä koiran on vähän vaikeampi saada niitä kiinni. Nyt lampaat hieman väistivät eteenpäin ja voitiin ihan pieni pätkä ottaa ajoa. Siitä peruskuljetusta pihatie ja naapurin suuntaan. Kuljetus oli rauhallista, lampaat ei tullut jaloille ja Spessu oli nätisti kauempana. Käännöksessä tosin lampaat lähti juoksemaan kotia kohti. En päästänyt Spessua niitä hakemaan, kun en viitsinyt lampaita kovin juoksuttaa. Spessu meni kuitenkin rauhaksiin edellä ja toi lampaat mulle. Tiellä laitoin sen flänkille, niin hienosti Spessu kiersi metsän kautta lampaiden taakse. Siitä toinen pätkä portille, siinä korostui jotenkin Spessun paine lampaisiin, heti kun se oli vähän lähempänä, ehkä vajaan 5 metrin päässä, seilasi lampaatkin enemmän. Eli kun Spessu työnsi liikaa lampaita tekemällä vähän aaltoliikettä takana, pitääkseen lampaat yhdessä, ne kääntyi vähän aaltoliikkeen mukana, mä jouduin vaihtaa vähän suuntaa lampaita väistääkseni. Ja mutkatie oli valmis. Kauempana ollessa lampaat ei reagoinut noin. Videolta katsoessa olen huomannut, et jos Spessu makuulta korjaa etupäätänsä lampaita katsoessaan, muuttaa lampaat jo siitä pienestä liikkeestä omaa sijaintiaan. Ja kyseessä on ehkä 20cm paikan siirto, niin että takapuoli pysyy lähes paikallaan. Herkkää touhua tämä kyllä on ja paljon on itsellä opeteltavaa.

Viimeinen pätkä kotia kohti oli rauhallinen, lampaat kulki vähän musta sivussa edellä ja Spessu käveli perässä. Lopulta koiralle pienelle flänkille lampaita kääntämään, maahan ja lampaat sisälle.