Blogissa siis seikkailee Madde, Särkivaaran Tokko-Pa ja Spessu, Silverledge Special Effort. Madde on enemmän harrastuskoira ja Spessu on enemmän paimen. Lisäksi meillä on tytön koirana phalene Missy, Thingummy's True Miss Caribien.
Spessu tuli meille ihan paimennuskäyttöön, meillä on pieni harrastetila. Paimennetaan lampaita, vuohia ja ankkoja. 16 viikon iässä Spessu ekan kerran näytti paimennustaipumusta, kun olin laittamassa ankoille kylpyvettä. Ankat väistivät minua ja Spessu kiersi ne ja toi takaisin vesisaavin luo. Myöhemmin on tullut todettua, että tuo tasapainopiste ja haku on sillä vahvana.
Omat lampaat on mulla vähän haastavia ja kun oma kokemus on olematonta, en uskaltanut omilla paimennusta aloittaa. Ekan kerran siis paimennettiin koiraleirillä juhannuksena 2011, kun Spessu oli 1,5v. Spessu on todella ohjaajapehmeä koira ja vähän etukäteen pelkäsin, että siinä ei ole kovuutta sanoa lampaille vastaan. Väärässä olin, ekoilla paimennuskerroilla se laittoin uhkailevan uuhen kuriin oikeanlaisella näpsyllä. Itse en oikein osannut sanoa, onko se hyvä vai huono, mutta ulkopuolisten kommenttien mukaan se on ollut ihan pätevä kaveri.
Tosiaan paimennus on mulle itselle ihan uusi juttu, joten on ollut pakko luottaa koiraan. Parin paimennuskoulutuksen ja puhelun jälkeen uskalsin kokeilla omiakin lampaita. Ei ollut helppoa, ei. Ekaksi lampaat juoksi karkuun, seuraavaksi yksi hyökkäsi koiran päälle. Lopulta saatiin vähän hommaa toimimaan. Lähinnä siis hakukaaria, jotta se sai pidettyä lampaat kasassa mulla. Spessulla oli luontainen tasapainopisteeseen meno, joten juuri ei tarvinnut sitä ohjata, vaan sen liikkeiden mukaan sitten annettiin liikkeille nimet. Aina kaikki ei ole mennyt putkeen, virheitä ollaan sitten korjailtu. Olisi ollut parempi, jos omat lampaat olisi joku kokenut paimen koirannut, jotta Spessulla olisi ollut vähän helpompi alku, mutta näillä piti mennä. Onneksi koira on ollut toimiva ja pelastanut monta mun pilaamaa hetkeä. Oma tokotausta ei ole ollut paras paimennukseen, on pitänyt itsekin vähän kääntää ajattelua, kun tilanne on ollut se, että koira on tiennyt, mitä pitää tehdä ja mä en...
Jo ensimmäisten treenien jälkeen Spessu on ollut "käytössä". Sen kanssa on ollut helppo lajitella lampaita ja hakea karanneita lampaita. Mä en ole hirveästi pässikaritsoita käsitellyt, kun niiden päätepysäkki on pakkanen, niin ensimmäinen onnistumisen ja ilon itku tuli, kun kotiin tullessa huomasin karitsoiden karanneen. Ensin yritin itse, varmaan puoli tuntia yritin niitä johdatella, mutta aina juoksivat karkuun. Pakko oli hakea koira, vaikka ajattelin, että tilanne on sille aivan liian vaikea. 10 minuuttia koiran haun jälkeen oli pässit kasassa. :D Kyllä siinä tuli nieleskeltyä koiraa kehuessa.
2 kuukautta ekan paimennuskerran jälkeen mentiin ascan paimennuskisoihin. Mä olin aivan paniikissa. Tiesin, että Spessu osasi ne jutut, mutta silti. Kisa meni hyvin, Spessu toimi, kuten osasi ja sai ekan legin lampailta. Kisattiin myös ankoilla, joita Spessu ei ollut sitten pentuaikojen nähnyt. Siitäkin se onneksi sai legin. Lopulta se olikin High in trial started-koira. :)
Syksyn kurakeleillä treenit jäi vähiin, mutta nyt kun lumet on tullut, niin on jatkettu treenejä. Seuraavat päivitykset tulee sitten niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti